Siirrän touhuni osoitteeseen paspah.fi

Perustin itselleni nettisivut osoitteeseen www.paspah.fi. Samalla siirsin kaikki tässäkin blogissa julkaistut tekstit myös sinne. Jatkossa keskitän bloggaamiseni sinne.

Gradupäivitys #6: Se on valmis.

Graduni on valmis, arvosteltu ja luettavissa tuolta:

Vallaton isä (PDF)

Vielä en osaa ajatella tuosta itse oikein mitään muuta kuin, että se on vihdoin valmis. Nyt on hyvä olla.

Se oli koko ajan selvää, että julkaisen sen open access -julkaisuna. En henkilökohtaisesti pidä tuosta tekstinpätkästä "Julkaisu on käytettävissä ainoastaan kampuskirjastoissa".

Naiset tosiaan pyysivät vähemmän palkkaa

Minulla oli hiljattain tilaisuus tutustua erään rekrytoinnin yhteydessä työpaikkaa hakevien hakemuksiin, muun muassa palkkatoivomuksiin. Mielenkiinnosta päätin katsoa, kuinka palkkatoiveet naisilla ja miehillä eroavat. Eroa palkkatoiveiden keskiarvossa oli vajaat kaksi sataa euroa. Miehet toivoivat keskimäärin 3683 euroa, ja naiset 3500 euroa. Mitenkään täysin johdonmukaisesti miehet eivät toivoneet suurempaa palkkaa, eivätkä kaikki asettaneet selkeää palkkatoivetta. Sekä matalin että korkein palkkatoive tuli naiselta. Osa hakijoista myös laittoi palkkahaarukan, jolloin kyynisesti laskin alimman mukaan.

Tämä on tietenkin vain anekdootinomainen esimerkki, mutta saman asian on havainnut rajummin esimerkiksi johtotason työntekijöitä rekrytoiva Raija Kemiläinen Taloussanomien jutussa Nainen, pyydä riittävää palkkaa – äläkä peräänny liian helposti:

"Äskettäin hain työntekijää johtotason tehtävään. Miehet pyysivät keskimäärin 10 000 euron palkkaa, naiset 7 000–8 000 euroa."

Pelkästään tämän minun yksittäisen laskelmani perusteella ei voi vetää kummoisiakaan johtopäätöksiä, mutta ilmiö on kyllä tunnettu.

Gradupäivitys #5: Arpa on heitetty

Päästin gradun käsistäni. Tiivistelmä alla:

Tutkimukseni tarkastelee isyyden tuottamista levottomassa, affektiivisessa kapitalismissa. Isää poliittisena olentona ei ole syntynyt, eikä isyyden politiikan näyttämöä ole avattu. Isyyden reflektoiminen on tapahtunut muiden kuin isien ehdoilla. Isyyden yhteiskuntapoliittinen ohjaus on ollut Jacques Rancièren sanoin kansan alaikäisyyden järjestämistä. Vallaton isä näyttäytyy uskollisena ja leikkisänä paimenkoirana äidin kantaessa kokonaisvastuun hoivasta. Epävarmuuden taloudessa isän ja isyyden prekarisaatio on tehnyt sukupuolittuneen yhteiskunnallisen työnjaon kestämättömäksi.

Tutkimuksessani kysyn kuinka isyys yhteiskunnallisena ideaalina ja hallinnan käsitteenä on rakentunut nykyisen kaltaisiksi patriarkan, elättäjän ja lopulta hoivaavan isän konstruktioiksi. Toinen kysymykseni on: millaisia mahdollisuuksia isillä on toteuttaa haluamansa kaltaista isyyttä levottoman, affektiivisen kapitalismin ja heteroseksuaalisen matriisin paineissa? Tutkimukseni dekonstruoi isyyden käsitteen hahmottelemalla isyyden genealogiaa erityisesti Michel Foucault’n ja Jacques Donzelotin ajatteluun nojaten. Tutkimukseni aineisto koostuu haastatteluista, kirjallisuudesta, isille suunnatusta valistusmateriaalista, isyyden teemoja sivuavista populaarikulttuurin tuotteista sekä poiminnoista sosiaalisesta mediasta. Erityisesti työläis- tai yhteistutkimuksen ja feministisen tutkimuksen perinteistä olen löytänyt välineitä analyysiin. Ytimessä ovat kuuden isän teemahaastattelut, joiden pohjalta on myös syntynyt aineiston analyysin välineeksi kehikko, jota nimitän isyyden harmoniakoordinaatistoksi. Hajoamisen, hoivaamisen ja normiin asettumisen, siitä pakenemisen, ulos joutumisen tai sitä vastaan kamppailemisen toisiinsa eri tavoilla vaikuttavista dynamiikoista olen kaivanut esiin isien haluja, kipupisteitä ja toiveita mahdollisina politiikan siemeninä. Kehikko tarjoaa aiemmin isyystutkimuksessa käytettyjä välineitä joustavamman ja syvällisemmän väylän jatkuvassa muutoksen, kasautumisen ja hajoamisen prosesseissa olevien isyyksien analyysiin.

Hoivaava, kokonaisvastuuta kotona kantava isä aiheuttaa murtumisen uhan kodin ja yksityisen piirin dynamiikoille. Se koetaan uhkaavaksi koko yhteiskuntajärjestyksen kannalta, ja instituutiot pyrkivät ylläpitämään ydinperhemalliin nojaavaa perheiden hallinnoinnin järjestystä. Kuten aiemmassakin tutkimuksessa on havaittu, isät tuntevat epäluuloa interventioita kohtaan. Vertaistuen tarve ei ole isien näkökulmasta itsestään selvä asia. Bracha L. Ettingerin teoria myötätuntoisesta yhdessätuotannosta tarjoaa välineitä isyyden politiikan näyttämön avaamiseen. Isien tai ei-synnyttävien vanhempien yhteisen tekemisen, yhdessätuotannon olisi lainattava logiikkansa parvelta. Parvi ei ole pysyvä ilmiö. Sen luonteeseen kuuluu hierarkian jatkuva muuttuminen. Parven jäsenet eivät sitoudu muuhun kuin parvessa olemisen aikaisiin yhteisiin sääntöihin.

Koko teksti on aikanaan luettavissa. Kunhan viralliset proseduurit on läpikäyty.

Vielä teatterinjohtajan pallin heiluttelusta

Joensuun kaupunginteatterin johtajan sopimuksen jatkamisen ympärillä käyty keskustelu ja vallitseva epävarmuus vaivasivat vielä sen verran, että laitoin iltapuhteena sähköpostia Pohjois-Karjalan teatteriyhdistyksen hallituksen jäsenille:

"Arvoisa teatterin hallituksen jäsen,

Teatterista nauttivana ja kulttuuripolitiikasta kiinnostuneena kuntalaisena sekä ajoittaisena teatterikriitikkona olen seurannut huolestuneena keskustelua siitä, tulisiko Vihtori Rämän sopimusta jatkaa. Teatteri on nähdäkseni kehittynyt VIhtori Rämän johtajakaudella aiempaa parempaan suuntaan. Asiasta aiemmin kirjoittamaani tekstiin viitaten (http://akademiklife.blogspot.fi/2014/09/teatterinjohtaja-vihtori-raman.html) kysyisin teiltä hallituksen jäseniltä seuraavaa:

Miksi nykyisen teatterinjohtajan sopimuksen jatkumisesta käydään nyt niin kiivasta keskustelua, kun teatterinjohtajaa rekrytoitaessa haettiin nimenomaan pitkäaikaista johtajaa?
Millaisia tätä päätöstä tukevia tuloksia on saatu erilaisista Vihtori Rämän kauden aikana käynnistyneistä ja jatketuista prosesseista ja projekteista?
Onko teatterin kehittämisen kannalta järkevää vaihtaa johtajaa kahden vuoden välein?

Mielestäni asia on sen laatuinen, että kysymyksiini olisi hyvä saada vastaukset mahdollisimman pian ja jollakin julkisella foorumilla. Uskoisin sen olevan myös teatterin imagon kannalta mielekästä, sillä mieleeni on noussut paljolti samanlaisia kysymyksiä kuin Karjalaisen kulttuuritoimittajalla tänään julkaistussa kolumnissa: "Johtajien vaihtuminen kahden vuoden sykleissä kertoo pikemminkin siitä, että kaupunginteatteria hallinnoivassa Pohjois-Karjalan teatteriyhdistyksessä ja sen johtamisessa on jotain mätää. [...] Kenties teatteriyhdistyksen uudistaminen tasoittaisi teatterin tomintakulttuuria ja takaisi myös teatterijohtajille työrauhan."

Joensuun kaupunginteatterin parasta toivoen,"

En tiedä tehdäänkö asiasta päätöksiä vielä yhdistyksen hallituksen seuraavassa kokouksessa 16. syyskuuta. Mielenkiintoista olisi myös tietää, mistä henkilökuntatapaamisessa keskustellaan. Sellainen on käsittääkseni huomisaamuna.

Teatterinjohtaja Vihtori Rämän sopimusta on jatkettava

Teatterinjohtaja Vihtori Rämän tulevaisuus Joensuun kaupunginteatterin johtajana näyttää olevan vaakalaudalla, mutta vielä en ole törmännyt hyviin syihin, miksi hänen sopimustaan ei kannattaisi jatkaa. Ehkä niitäkin hyviä syitä on ja kuulen niitä ja keskustelen niistä mielelläni. Näin satunnaisen säännöllisen teatterikriitikon ja kulttuuripolitiikan sekä kulttuurin harrastajan näkökulmasta tilanne näyttää hyvin selkeältä.

Tässä kymmenen syytä pitää Rämä pallillaaan:

1. Teatterin suunta on mennyt ainakin sikäli parempaan, että ensinnäkin on ryhdytty tavoittelemaan uusia kohderyhmiä ja samalla pyritään kehittämään teatteritaidetta. Rämä ei enää pelaa varman päälle ja toivo, että suuria ikäluokkia vielä riittää katsomaan Sound of Musicia.
2. Rämä tekee myös arvokkaan tuntuista yhteistyötä muiden teatterien kanssa ja tänne saadaan kiinnostavia esityksiä, joita muuten ei saataisi.
3. Kaupunginteatterin rohkeampi linja selvästi inspiroi myös muita teatterintekijöitä alueella.
4. Rämä on useaan otteeseen todennut, että hänellä on aika monta rautaa tulessa, eikä kaikista käynnissä olevista prosesseista vielä voida sanoa mitään. Mutta Rämällä tuntuu olevan aito ja kova tarve avata teatteria yhteiskuntaan ja määritellä uusiksi kaupunginteatterin merkitystä ja tarkoitusta.
5. Kaupallisuuden, liiketaloudellisen logiikan ja taloudellisten tulosvaatimusten tuominen teatteriin tarkoittaa käytännössä yksipuolisempaa ohjelmistoa ja kokeilevuutta kannattaa silloin rajoittaa, koska riski on suurempi. Taiteen tekemisen logiikka ja liiketaloudellinen logiikka eivät ole oikein yhteensopivia keskenään. Tämän vuoksi toivon, että pyritään pitämään kiinni julkisesti rahoitetuista taidelaitoksista niin, että niitä ei pakoteta toimimaan liiketalouden säännöillä yhtään enempää kuin on pakko. Käytännössä asia on paljon monimutkaisempi, mutta siksipä asiasta juuri kannattaa vääntää ja pyrkiä puolustamaan vähän rohkeampaa ja kokeilevampaa taiteen tekemistä.
6. Rämä ja paikallinen teatteriyleisö eivät ilmeisesti ole vielä oikein löytäneet toisiaan, mutta vielä ei ole mahdollista sanoa että sitä ei tulisi tapahtumaan.
7. Teatterin talouslukuja varmaan heikentävät osaltaan se, että kulttuuri- ja nuorisotyön kanssa risteävä yhteistyö ei kai ole mikään rahasampo? Eikä kai lastenteatteri? Mutta molemmat ovat pirun tärkeitä.
8. Jos kävijämäärät ovat se asia, joka huolettaa, niin voisin kuvitella, että talouskriisi ja epävarmuus vähentävät nyt teatterissa käyntiä joka tapauksessa. Tiukassa tilanteessa siitä on helppo tinkiä, vaikka sinänsä teatteria diggailisikin.
9. Tällä kahden vuoden johtajakierrolla (Riku Innamaa, Tero Heinämäki)teatterin kehittäminen on jumittanut aika pitkään ja Rämällä olisi halua, intoa ja näkemystä kehittää. Se kehittäminen on minusta teatterille todella tärkeää. Tuntuu hyvin selvältä, että erottaminen tässä vaiheessa on todella huono ratkaisu. Ehkä aikaisintaan viiden vuoden päästä osataan sanoa jotain tyypin onnistumisesta tai epäonnistumisesta. Jos vielä silloinkaan.
10. Minusta näyttää siltä, että meillä on nyt Rämän tultua kehiin yhtäkkiä valtakunnallisella tasolla kiinnostava ja laadukas kaupunginteatteri, jota talousmiesten lyhytnäköisyys uhkaa.

Vihtori Rämän monottaminen nyt tuntuisi erityisen käsittämättömältä kun kellään ei vielä ole mitään käsitystä siitä, mitä hän voi tai ei voi saada aikaan. En tiedä, kuka tai ketkä hänestä nyt tahtovat niin kovasti eroon, mutta kehotan heitä miettimään asiaa vielä toisenkin kerran kaupungin, kaupunginteatterin ja teatteritaiteen kehittämisen näkökulmista. Asiasta päättävät kun varmastikin ovat näistä kaikista erinomaisen hyvin ja perinpohjaisesti selvillä?

Gradupäivitys #4: Loppusuora

Kaksi suurta projektia on tulossa päätökseen. Ensimmäinen on jokakeväinen halkosavotta, josta ei sen enempää. Toinen on gradu. Nyt se on johdantoa vaille kasassa, ja kuinka vaikeaa nyt johdannon kirjoittaminen voi olla? Ei mitään paineita:

@paspah Keskeisin koko gradusta ja vielä niin että lukija innostuisi jatkamaan lukemista eteenpäin.

— Kaisa Hiltunen (@kaisa_hiltunen) May 21, 2014

Hiltunen on toki täysin oikeassa ja sen vuoksi olenkin jättänyt tuon johdannon viimeiseksi. Hyvät asiat syntyvät usein pöntöllä istuessa, ja niin myös se johdanto. Puhelin oli siinä mukana, joten hahmottelin sen Twitteriin:

Aloitan #gradu'n johdannon Judge Dreddillä. Ei voi mennä vikaan.

— PasiH (@paspah) May 21, 2014

Vähän Al Bundya sekoitan ehkä mukaan sinne #gradu'n johdantoon

— PasiH (@paspah) May 21, 2014

Sakeutan vähän yhteistutkimuksella ja pistän Ettingeristä vähän terästystä, niin siinä kai se johdanto on. #gradu

— PasiH (@paspah) May 21, 2014

Kun se nyt on tuossa, niin eikö se riitä? Jos kirjoitan vain sanan johdanto ja laitan lähdeviitteeksi nuo tviitit?

Ai, kuinka tviitteihin viitataan? Näin: How do I cite a tweet?